Lapsuuteni muistikuvia Alavuden Sulkavankylän murteella on todellinen harvinaisuus. Murteella kirjoitettuja kirjoja on Suomessa vähän. Murre on vuosilta 1953 – 1964 ja se liittyy Etelä-Pohjalaiseen murrealueeseen. Alavuden Sulkavankylän murteessa on virolaisuuksia: Inessiivin pääte -sa tai -sä on molemmissa poissa. Esimerkiksi sanotaan tallis. Myös genetiivin pääte -n puuttuu molemmissa. Esimerkiksi sanotaan sängy lairalla eikä sängyn lairalla. Viron kielessä on usein diftongien (kaksoisääntiöiden), kuten esimerkiksi au, ou, au, sijalla pitkä vokaali aa, oo, aa, kuten usein Sulkavankylässäkin, jossa sanottiin koolus (ei koulussa eikä koulus) aivan kuten Virossakin. Henkilönimen lopussa on Suomessa usein –nen, mutta Virossa vain –ne, kuten Sulkavankylässäkin. Virolainen sanoo soomlane ja sulkavankyläläinen soomalaane ja myös esimerkiksi koivulaane. Näiden virolaisuuksien ”tulo” murteeseen olisi tutkimuksen arvoinen.

Kirjassa on yhdeksän lukua: Kotua, Kaupakäyntiä, Meierimäeltä, Koolulaasena, Palo- ja rintaperääsistä, Vähä koivulaasista ja korpelaasista, Tyttöje peräs Virroolla, Koskipäätie varrelta ja vähä Linna pualeltaki, Kelloperääsiä ja niämistölääsiä.

Mieleenpainuvimpia ovat olleet alla murteella kuvatut vuoden 1956 presidentin vaalit ja vuoden 1958 hiihdon maailmanmestaruuskilpailut Lahden Salpausselällä.

Rario oli tärkiä ja muistan, ku rariosta tuli vuare 1956 resirenti vaali. Siältä lueteltihi Kekkose ja Vagerholmi saamat äänet: Kekkone, Kekkune ...Vagerholm, Vagerholm ... ja nii erellee. Kekkone voitti yhyrellä äänellä. Enne vaalia me pikkupoiaat juastihi ulukona ja huureltihi ”hei mamboo, hei mamboo teheräänkö Kekkusesta luurankoo” italialaase iskelemä mukaha. Talavella 1958 oli hiihro mailmamestaruuskilipaalut Salpausseliällä. Pyhäaamuna, ku oltihi viälä sängys, kuuneltihi rariosta mieste 30-kilometri hiihtua. Kalevi Hämälääne lähti ensimmääsenä suamalaasena yhyreksentänä matkalle ja tuli ensimmääsenä maalihi ja voitti koko kilipaalu. 50-kilometri matkalla oli mukana kolome mailma parasta hiihtäjää. Ne oli Sixten Jernberg Ruattista, Veikko Hakuline Suamesta ja Pavel Koltsin Neuvostoliitosta. Ne voittivakki kilipaalu samas järiestykses. Enne 15-kilometri hiihtua arveltihi, kuka se voittaa. Isä sano Hakuline ja se sen voitti.

Vuosien 1963 – 1968 aikaa voi perustellusti sanoa mopediajaksi, jolloin Sulkavankylässä oli joka talossa mopedi, toisissa kaksi.

Boken har skrivits på dialekt, som är ytterst sällsynt. Man känner inte till en enda sydösterbottnisk dialektbok. Dialekten innehåller många estniska drag. Till exempel n-bokstaven i ordens slut i genetiv saknas. I slutet av personnamnet finns ofta –nen, som Hakulinen, men i Sulkavankyläs dialekt och i estniska språket är bara -ne. Man säger i Estland soomlane och i Sulkavankylä soomalaane.